Kahden kuukauden aikana Nataliia Dikhtiarenko on joutunut jättämään kotinsa ja yritystoimintansa, pakenemaan vieraaseen maahan ja järjestämään arjen uudelleen. Nopeimman avun ovat tarjonneet ihmiset, jotka toimivat virallisen järjestelmän ulkopuolella. Tuttavien verkostojen avulla löytyi myös työpaikka NIHAKin kv-palveluista.
Dikhtiarenko on suorittanut maisterintutkinnon markkinoinnissa ja viestinnässä ja työskennellyt 15 vuotta kansainvälisissä myynti- ja markkinointitehtävissä. Aiemmin hän toimi Ukrainassa Nokian Renkaat Oy:n markkinointi- ja viestintäpäällikkönä ja vastasi Ukrainan ja CIS-maiden markkinoinnin kehittämisestä ja johtamisesta.
Viime vuodet Dikhtiarenko on kehittänyt Kiovassa omaa yritystään, joka suunnittelee ja valmistaa roolipeleissä käytettäviä haarniskoita. Verkkokaupan kanavien kautta myyntiä on ollut tarkoitus suunnata laajasti myös ulkomaille. Hyvään vauhtiin päässyt yritys kerkesi työllistää jo viisi henkilöä.
Kaikki muuttui helmikuun lopulla, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Dikhtiarenko pakeni pienen tyttärensä, sisarensa sekä tämän kahden lapsen kanssa Kiovasta Ukrainan keskiosiin, kauemmas taisteluista. Päivien ja viikkojen kuluessa kuitenkin osoittautui, että missään päin ei ollut täysin turvallista.
– Työn kautta tapaamani suomalainen ystävä tarjoutui järjestämään meidät tänne, ja päätimme vastata hänen kutsuunsa. Ystäväni tuli meitä omalla autollaan vastaan Puolaan ja auttoi saapumaan Suomeen. Olen hyvin kiitollinen hänelle avusta, Dikhtiarenko kertoo.
Sisarusten vanhemmat jäivät Ukrainaan, samoin puolisot, jotka eivät ole mukana taisteluissa, vaan pyrkivät pitämään yhteiskuntaa yllä siviilitöissään. Dikhtiarenkon aviomies pyörittää omaa autokorjaamoa ja on myös ollut evakuoimassa ihmisiä turvaan Kiovan alueelta.
Maaliskuun lopulla sisarukset lapsineen saapuivat Suomeen ja päätyivät ystävänsä tuttavaverkoston kautta Reisjärvelle. Siellä odottivat asunnoksi järjestynyt talo sekä avuliaat ihmiset, jotka keräsivät rahaa ja vaatteita sekä lapsille leluja ja polkupyöriä.
Paikallisten tarjoama apu oli korvaamatonta tilanteessa, jossa kaikki omaisuus oli pitänyt jättää taakse. Pelkästään ulkopuolisen avun varaan Dikhtiarenko ei kuitenkaan halunnut jättäytyä.
– Ykkösasia oli löytää työtä, ihan mitä tahansa. Joka paikassa kuitenkin sanottiin, että pitäisi osata Suomea.
Ystävä auttoi jakamalla Dikhtiarenkon cv:tä omille verkostoilleen, ja se kannatti: jo muutaman päivän päästä tuli puhelinsoitto ja kutsu työhaastatteluun. Asiat etenivät nopeasti, ja Dikhtiarenko aloitti työt NIHAKin kansainvälistymispalveluissa 18. huhtikuuta.
NIHAKilla oli jo pitkään ollut tavoitteena löytää ulkomaalainen osaaja kansainvälistymispalveluiden vahvistukseksi. Nyt palaset osuivat kohdalleen molempien osapuolten kannalta. Kaikista koettelemuksista huolimatta Dikhtiarenko haluaa katsoa eteenpäin.
– Nyt tuntuu, että olen saanut uuden tilaisuuden kehittää ammattitaitoani. Työ NIHAKilla on hyvin mielenkiintoinen ja antaa hienon mahdollisuuden saada lisää kokemusta ja haastetta asiantuntijana kehittymiseen.
Dikhtiarenko toimii aktiivisesti myös muiden Suomeen tulleiden ukrainalaisten auttamiseksi. Vappuviikolla hän järjesti NIHAKin sekä Nivalan kaupungin ja seurakunnan kanssa alueen ukrainalaisille keskustelutilaisuuden. Siellä pohdittiin muun muassa, kuinka heille voitaisiin tarjota paremmin tietoa yhteiskunnan tarjoamista palveluista ja vaikkapa lasten harrastusmahdollisuuksista.
– Ongelma on, että oikeaa tietoa on vaikeaa löytää. Verkosta saattaa löytyä myös väärää tai vanhentunutta tietoa, Dikhtiarenko toteaa.
Moni on myös kiinnostunut tekemään töitä uudella asuinpaikkakunnallaan. Ukrainasta sotaa paenneet voivat hakea töitä heti, kun he ovat rekisteröineet hakemuksen tilapäisestä suojelusta. Dikhtiarenko toivookin, että suomalaiset työnantajat tarjoaisivat sotaa paenneille mahdollisuuksia työskentelyyn. Työtehtäviä kaivataan myös niille, jotka eivät puhu englantia.
– Ukrainalaiset ovat kovia tekemään työtä, ja meille on tärkeää hakea aina mahdollisuutta ansaita omalla työllä. Olemme myös hyvin avoimia kaikelle uudelle. Siksi ukrainalaiset voivat tuoda yrityksiin arvokasta osaamista ja oppia toisesta kulttuurista, Dikhtiarenko sanoo.
Teksti ja kuvat: Hanna Perkkiö
